Mikä on riskienarviointi?

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus hankkia ja antaa työntekijän käyttöön
erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet,
jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai
työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.
Tämä sivusto kertoo, kuinka tarkoituksenmukaiset henkilösuojaimet tulee valita.

Miten riskienarviointi tehdään?

Työtehtäviin soveltuvien henkilösuojainten, niiden käyttökoulutuksen ja pelastussuunnitelman 
valinta lähtee AINA yrityksessä suoritettavasta työtehtäväkohtaisesta riskienarvioinnista,
joka on työntantajalle lakisääteinen velvollisuus.
Riskienarvioinnissa kartoitetaan työntekijöitä potentiaalisesti kohtaavat uhkat
(Työturvallisuuslaki 10§: Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi: http://www. finlex. fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738 ).
Riskienarviointi ei siis voi olla yrityskohtainen ja yleisluonteinen, vaan sen tulee nimenomaan olla työtehtäväkohtainen.
Työnjohtaja vastaa siitä että riskienarviointi on toteutettu ja dokumentoitu.
Dokumentit tulee pyydettäessä löytyä työnantajalta. Uhkien kartoituksen jälkeen selvitetään menetelmät ja varusteet,
joilla uhkia vastaan suojaudutaan parhaalla, tarkoituksenmukaisella tavalla.

Standardit

Riskienarvioinnin tuloksia analysoitaessa ja ratkaisuja haarukoitaessa on hyvä pitää mielessä, 
että suojaimen valitseminen jonkun pelkän EN standardin mukaisuuden perusteella ei välttämättä
ole paras tai edes oikea ratkaisu työntekijöiden suojaamiseen,
tärkeämpää on perehtyä uhkiin ja sen jälkeen eri varusteiden suojaaviin ominaisuuksiin,
huomioiden myös aiemmin mahdollisesti vastaavissa tehtävissä tapahtuneet onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet
> monelle varusteluokalle ei edes ole olemassa EN standardeja ja vastaavasti kansainvälisissä työtehtävissä
työskenteleville suojainten muilla ominaisuuksilla tai eri maanosien standardeilla tai suosituksilla saattaa olla
suurempi merkitys oikean suojaimen valintaan.

Pätevyys

Jos työnantajalla ei ole Työturvallisuuslain 10§ 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tarvittavaa
riittävää asiantuntemusta riskienarvioinnin toteuttamiseen, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.
Työnantajan on varmistuttava, että asiantuntijalla on riittävä pätevyys ja muut edellytykset tehtävän asianmukaiseen suorittamiseen.

Asetukset

Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta tarkentaa Työturvallisuuslakia: 
http://www. finlex. fi/fi/laki/alkup/2009/20090205
71§ sanoo: "Työnantajan on valittava henkilönsuojaimet työntekijän turvallisuudelle ja
terveydelle aiheutuvien vaarojen tunnistamisen ja niiden merkityksen arvioinnin perusteella."

Vandernet Oy tarjoaa päänsuojauksen, putoamissuojauksen ja silmiensuojauksen riskienarviointeihin valmiit, ilmaiseksi ladattavat riskienarviointikaavakkeet,
jotka samalla auttaa valitsemaan oikean lähestymistavan vaikeapääsyisissä paikoissa tehtävään työhön, oikean Kask työkypärämallin ja oikeanlaisen Bollé Safety silmiensuojainmallin kuhunkin työtehtävään. (pdf:tiedostot sivun alalaidassa)

Henkilösuojainten ryhmittely

Henkilösuojaimet jaetaan kolmeen riskiluokkaan sen mukaan, miten vakavilta vaaroilta ne suojaavat.

Riskiluokka I: Vain vähäisiltä vaaroilta suojaavat suojaimet:
- esim. työssä käytettävät astianpesukäsineet, sadevaatteet, aurinkolasit, puutarhakäsineet.

Riskiluokka II:
Muilta kuin vähäisiltä tai vakavilta vaaroilta suojaavat suojaimet:
- esim. osa kypäristä, osa silmiensuojaimista, kenkien liukuesteet, suojajalkineet

Riskiluokka III:
Vakavilta vaaroilta, vammautumiselta tai hengenvaaralta suojaavat suojaimet:
- esim. putoamissuojaimet (valjaat, köydet, sulkurenkaat), sähkötyökypärät, valokaarelta suojaavat kokokasvosuojaimet, hengityksensuojaimet, kuulosuojaimet, äärimmäiseltä kuumuudelta suojaavat suojaimet, kemikaalisuojakäsineet jne.

CE-merkintä, muut merkinnät ja käyttöohjeet:

Työtekijän käyttöön saa EU alueella antaa vain suojaimia, joissa on CE merkintä
(kansainvälisissä tehtävissä olevat työntekijät saattaa olla aiheellista varustaa suojaimilla,
joista löytyy myös ANSI (Pohjois-Amerikka), CSA (Kanada) tai EAC (Venäjä-Euraasia) merkintä).
CE merkintä on valmistajan vakuutus siitä, että suojain on valmistettu ja saatettu myyntiin EU direktiivin mukaisesti.
Viranomaisvalvontaa varten on pyydettäessä voitava toimittaa CE vaatimustenmukaisuusvakuutus
(EC Declaration of Conformity), mutta sitä ei tarvitse toimittaa suojaimen mukana. 

Riskiluokkaan III kuuluvalta suojaimelta vaaditaan lisäksi tyyppitarkastus ilmoitetussa laitoksessa,
joka antaa tyyppitarkastustodistuksen (EC Type Examination Certificate) ja CE-merkinnän yhteyteen
on merkittävä ilmoitetun laitoksen (joka vastaa laadunvalvonnasta) tunnusnumero.
Osasta henkilösuojaimia voi löytyä merkintä EN standardista, jonka testimenetelmien
mukaisesti henkilösuojain on testattu suojaamaan tietyiltä uhkilta (esim. EN397).
EN standardia ei kuitenkaan voi merkitä henkilösuojaintuotteeseen, mikäli suojain ei ole kaikilta osa-alueiltaan
kyseisen standardin pakollisten vaatimusten testimenetelmien mukainen. Tällainen tilanne voi syntyä,
kun suojain halutaan lisäksi suunnitella ja testata jonkun toisenkin standardin osa-alueiden mukaiseksi, 
jotta se suojaisi valikoidun kohderyhmän käyttäjää laajemmin:

Lopputulos on että suojain suojaa käyttäjää usein erittäin kattavasti, mutta itse tuotteesta löytyy vain
CE merkintä ja ilmoitetun laitoksen numero, ei EN standardimerkintää. Tällöin työnantaja ja työntekijä 
voivat tarkistaa EN tyyppitarkastustodistuksesta, miltä uhkilta suojain on suunniteltu suojaamaan.
Valmistaja voi kertoa asiasta käyttöohjeissa, tyyppitarkastustodistuksin ja esitteissä, 
mutta EN standardimerkintöjä ei voi laittaa itse suojaimeen, koska kahden eri standardin vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään.

EN standardit eivät ole velvoittavia, ja ne eivät koske pelastuslaitteita, mutta niiden testimenetelmiin tutustumalla voi saada apua oikean henkilösuojaimen valintaan, ja joskus monesta suojaintuotteesta muodostuvan suojainkokonaisuuden eri osien käyttöohjeissa
vaaditaan että muiden osien on oltava jonkun EN standardin mukaisia (esim. valjaiden käyttöohjeissa
voidaan vaatia sulkurenkaiden olevan EN362 standardin testimenetelmien mukaisia).

Henkilösuojaimen mukana on toimitettava käyttöohjeet sillä kielellä missä suojainta tullaan käyttämään
(esim. Suomessa FI ja SE), ja käyttäjän on pidettävä käyttöohjeet aina suojaimen mukana työmaalla.

Haluamme lisäksi korostaa, että pelkkä riskienarvioinnin tekeminen, henkilösuojainten valinta, käyttöohjeiden tarjoaminen työntekijöiden käyttöön ja perehdyttäminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä työntekijän turvallisuuden varmistamiseksi. Erityishuomiota tulee kiinnittää oikean kokoisten, kullekin käyttäjälle sopivien varusteiden valintaan (työntekijöille on varattava etukäteen mahdollisuus sovittaa henkilösuojaimia, jotta niiden istuvuus omaan kehoon voidaan varmistaa), sekä erityisesti varattava aikaa ja riittävästi koulutusta valittujen henkilösuojainten säätämiseen oikein, itselle sopivaksi ja käyttöohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi oikean kokoiset valjaat väärin säädettyinä, tai oikean kokoinen työkypärä, mutta väärin säädettynä tai käytettynä (esim. leukaremmi auki tai löysänä tai pääpanta väärin säädettynä), tai silmiensuojainmaski jota ei ole ollut mahdollisuus etukäteen sovittaa eivät välttämättä tarjoa testimenetelmien mukaisesti ilmoitettua suojaustasoa käyttäjälle. Asiantunteva työturvallisuuskoulutus on lakisääteinen osa kokonaisuutta, ja sitä ei tule koskaan toteuttaa liian pikaisesti tai jättää myöhempiä täydennys/kertauskoulutuskertoja väliin, olivatpa työolosuhteet ajan saatossa muuttuneet tai ei. Omien henkilökohtaisten henkilösuojainten säätämiseen ja oikeaoppiseen käyttöön liittyvät perusasiat kuuluvat myös jokaisen asiantuntevan koulutuspäivän sisältöön.

Lue lisää henkilösuojaimen valinnasta tästä
(Valtioneuvoston asetus henkilösuojainten valinnasta ja käytöstä työssä):
http://www. finlex. fi/fi/laki/alkup/1993/19931407

Autamme riskienarvioinnin toteuttamisessa ja tarjoamme myös veloituksetta käyttökelpoista materiaalia ja kaavakkeita,
mikäli yrityksellä on tarvittava osaaminen ja halu toteuttaa riskienarvioinnit itse.